“Ei olla pitkään aikaan oltu kisoissa.” “Mä en siis koskaan ole ollu, paitsi järjestämässä…” “Olis kyl kiva lähteä, mut riittääkö kunto? Eiks ne reitit oo aika pitkiä?” “No mut jos lähtään silleen rennolla asenteella..?”.

Koska olemme jo pestautuneet järjestelyvastuisiin ensi vuoden sm-syyskisoihin Ryskyyn, päätimme, että nyt on ns.kreivin aika lähteä kisaamaan ja samalla haistelemaan sm-syyskisojen meininkiä. Sarjaa valitessamme oli helppo päätös ilmoittautua keltaiseen eli kevyempään ns. tutustujasarjaan. Joukkueen jäsenmäärässä oli väljyyttä, kisareitti hieman lyhyempi ja meitä etukäteen jännittäviä suunnistustehtäviä todennäköisesti vähemmän kuin muissa aikuissarjoissa.

Saamamme ennakko-ohje oli mukavan selkeä ja siinä vinkattiin lukemaan tehtäväluetteloa sillä silmällä, että suoria vinkkejä etukäteen opiskeltavista asioista on lukuisia. Vaikka olimme päättäneet “rennosta asenteesta”, niin olihan sitä ihan pakko vähän sopia keskenään, kuka opettelisi mitäkin. Braille viittaa pistekirjoitukseen. Riistaako? jotenkin riistaeläimiin. Hevosen merkit ja Coraciiformes alkoivat niin ikään pienen googlettelun jälkeen vaikuttaa hyvinkin opeteltavissa olevilta.

Keskeinen osa kisaan valmistautumista oli tietysti sopia ns. ruokapolitiikasta. Päädyimme siihen, että kisapäivänä tekisimme pelkkää kuumaa vettä vaativat pastat (ettei tartte tiskailla) ja että yörastilla paistaisimme lettuja (koska varusteluettelossa luki paistinpannu). Muutoin kukin ottaisi omia itselleen maistuvia ja rinkassa säilyviä eväitä sekä omat kuumat juomansa. Eväitä oli lopulta mukana vähän liikaa ja letut jouduttiin paistamaan trangialla sääolosuhteiden kieltäessä nuotion pidon… Kuumaa vettä ehti hyvin keitellä ja pastat syödä rastille neljä jonottaessa – tämä taktiikka siis toimi erinomaisesti.

Kisaaminen itsessään oli sitä mitä muisteltiin sen olleen silloin aikoinaankin. Huomasimme, että tehtäväkäskyt kannattaa lukea kunnolla ja muistimme, että niinhän se oli, että ennen suorituspaikalle menoa kannattaisi taktikoida tai ennen tehtävän suorittamisen aloittamista käyttää aikaa yhteiseen suunnitteluun, eikä suin päin sännätä tehtävän kimppuun… Osa tehtävistä meni paremmin, toiset ei ihan niinkään hyvin. Siksi olimmekin melko yllättyneitä, kun maaliin saavuttuamme olimme keltaisen sarjan kärkiviisikossa ja lopulta viidensiä 0,1p erolla neljänsiin.

Saimme olla tyytyväisiä siihen, että vaikka sää oli vaihteleva ja etenkin yörastilla “melko” sateinen ja tuulinen, niin pysyimme pääsääntöisesti kuivina ja lämpiminä litimärkiä ja lotisevia kenkiä lukuunottamatta. Tästä toki syytämme kisareitin maastoa, jonka savisuus, kuraisuus ja märkyys oli kuuleman mukaan yllättänyt ratamestaritkin. Vaikka selässä kannettavan tavaran määrää kannattaakin minimoida, ei ollut yhtään tyhmää kantaa mukanaan niin paljoa vaihtovaatteita ja lämpimiä makuupusseja. (Sen sijaan sunnuntaina mukana kannettu vesimäärä saattoi olla hieman liioiteltu.) Ehdimme jopa nukkua ainakin kuusi tuntia, sillä aamun lähtöaikamme oli varsin kohtuullinen 7.20.

Pohraajilla on kisoissa kivaa ja tulihan sitä opittua taas vaikka mitä uutta. Hevosiakin katselee nyt ihan eri silmin.

– Pohraajat: Monica, Janni, Venla ja Taru / Myllykosken Koskikarat