Kouvolasta lähti matkaan heinäkuun loppupuolella neljä innokasta tyttöpartiolaista kohteenaan Etelä-Korea ja maailmanjamboree. Leiri oli todellakin tapahtumarikas, kuten matkakertomus antaa ilmi!
Matka lentokenttää kohti alkoi maanantaina 24.7. Tapasimme leirilippukuntamme ja meille tehtiin nimenhuuto. Sitten olikin aika sanoa heipat kotijoukoille ja se oikea jännitys käynnistyi. Lento meni hyvin, mutta hitaasti ja pian olimmekin jo ulkona lentokentältä. Tuntui, kuin olisi tullut ihan erilaiseen maailmaan, sillä ilma oli niin kosteaa ja lämpöä ei päässyt karkuun. Eka bussimatka vei meidät Han-joelle Soulissa, jota meille esitteli ihastuttava matkaopas Rob. Päivä menikin sen jälkeen kiivetessä näköalatornia kohti. Hotellin check-in olikin seuraava etappi, josta lähdimmekin suhteellisen nopeasti etsimään illallispaikkaa. Ryhmä Kraanaveden lounas koostui mm. lehmän sydämestä sekä erilaisista suolista. Suoraan sanottuna, ei mene jatkoon!
Oheismatkalla vietimme ensimmäiset kaksi päivää pääkaupungissa. Kolmantena päivänä matka jatkuikin demilitarisoidulle alueelle Koreoiden välillä ja väsyneinä pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme Gyeongjussa sijaitsevaan hostelliin. Pääsimme tutustumaan saksalaisiin partiolaisiin, joiden kanssa lyhyt juttutuokio päätyikin monen tunnin keskusteluksi. Monen huoneesta puuttui sänky, joten lattialla nukkuminen tuntui seuraavana päivänä varmasti selässä. Meillä sattui olemaan yksi kahdenhengen sänky, johon onneksi mahduimme. Seuraava päivä alkoi temppelissä käynnillä ja kaikki halukkaat saivat kiivetä korkealle vuorelle sen jälkeen.
Jatkoimme matkaa seuraavaksi Busaniin perinteiseen kylpylään, jossa majoittuivat sadat muut suomalaiset. Kunnon suihkussa käynti teki terää kiireisen päivän jälkeen ja nukahtaminen kävi silmänräpäyksessä. Olimme kaiken kaikkiaan Busanissa kolme kokonaista päivää. Päivät koostuivat rannalla käynnistä, jossa melkein jokainen paloi edes vähän sekä vapaasta kulkemisesta vartioiden kanssa. Kävimme shoppailemassa paljon tarpeellisia asioita leiriä varten, kuten ihonhoitotuotteita sekä herkkuja.
Kuva: Kouvolan Tyttöpartio
Matka Jamboreelle lähti käyntiin 1.8 aikaisin aamulla. Bussissa oli hyvä nukkua ja keräillä voimia, koska määränpäässä odotti kasa lavoja ja telttoja. Onneksi yhteistyöllä saatiin nopeasti valmiiksi ennen ruokailua. Illalla ei ollut mitään ohjelmaa, vaan saimme liikkua omassa alaleirissämme vapaasti pareittain. Seuraava päivä olikin avajaispäivä, joka jännitti paljon. Päivällä oli ohjelmaa tarjolla, jota suurin osa lähti suorittamaan ja sai siitä muistoksi merkin. Sitten hieman kokkailtiin ja valmistauduttiin avajaisiin. Tuntui aivan uskomattomalta, kun avajaiset starttasivat. Ne pysyvät aina mielessä. Seuraavina päivinä pääsimme mm. off site-ohjelmaan, päädyimme brittien kanssa värjäämään hiuksiamme, pidimme mahtavan illallisen naapurilippukuntien kanssa ja saimme ihania ystäviä. Jamboreella pidettiin myös kulttuuripäivä, jonne olimme vieneet tietenkin mitäpä muutakaan kuin salmiakkitikkareita. Namia!
Yksi kokemus jäi päällimmäisenä mieleen; taivas alkoi täyttyä tummista pilvistä ja meille oli juuri kerrottu evakuoinnista. Silloin iski se niin sanottu paniikki ja aloimme kaivaa syvää vallihautaa telttojen ympärille käyttäen omia lautasiamme. Toimii yllättävän hyvin! Parasta siitä teki se, kun aloimme tekemään yhteistyötä naapurissa olevien hongkongilaisten kanssa. Meille tulikin yhteinen vallihauta ja sen kaivaminen ei tuntunutkaan enää niin kauhealta.
Evakuointi tapahtui nopeasti ja erittäin hienosti. Meitä onnisti nallekarkkien jaossa, ja päädyimme luksusoloihin Hyundai Motors Group University kampukselle. Kaipaus oli silti leirille, koska niin hienossa paikassa oleminen ei tuntunut samalta. Onneksi saimme jatkaa ohjelmien läpikäyntiä myös leirin jälkeen. Meidät vietiin myös mahtavaan taideiltaan, jonka paras esiintyjä oli ehdottomasti dj. Kaikki oli loppuun asti hyvin ja saimme ihania ystäviä hollannista. Ruoka oli niiiiin herkullista myös, se oli pakko mainita. Jamboree huipentui mahtavaan päättäjäisiltaan, jossa pääsimme myös kuulemaan K-pop konsertissa taitavia nuoria laulajia. Sitten alkoi olla aika sanoa heipat Jamboreelle, ystäville ja Korealle. Yksi ystävämme sanoi hyvin, että ei kannata sanoa hyvästejä, koska se tarkoittaa, ettei tule tapaamaan enää. Kannattaa sanoa vain hetkelliset heipat, jolloin varmasti tullaan tapaamaan uudestaan. Haikeilla fiiliksillä oli aika palata Suomeen, jossa onneksi meidät otettiin avosylin vastaan. Muutamat itkut tuli itkettyä, mutta me selvisimme yhdessä, koska sitä se partio on.