Tiedättekö sen tyypin, joka on aina suuna päänä kommentoimassa kaikkeen? Ja sen, joka aina asettuu vapaaehtoiseksi ties mihin hommaan, vaikka hädin tuskin tietää mistä on kyse? Minäkin tiedän ainakin yhden sellaisen, nimittäin itseni.
Viimeisimmäksi löysin itseni asettumasta työpaikalla ehdolle varatyösuojeluvaltuutetuksi ja melko heti perään pienen porukan luottamusvaltuutetuksi. Luottamusvaltuutetun tehtävän vastaanottamisen jälkeen eräs työkaveri ihmetteli ”kuinka joku oikein jaksaa olla noin aktiivinen ja ajaa kaikkia asioita”. Tämä sai minut pohtimaan, miksi ihmeessä pitää aina sekaantua kaikkeen.
Pohdin ja pohdin, ja lopuksi keksin muutamiakin syitä. Aiemmin lähdin kaikkeen mahdolliseen mukaan ja suostuin tehtäviin usein velvollisuudentunnosta, koska tehtävään ”ei ollut ketään muuta”. Tai vaihtoehtoisesti hyväksynnän ja arvostuksen perässä. Ko-Gi -kurssilla kuitenkin arvokeskustelujen keskellä tajusin, että nämä ovat ainakin itselleni aivan vääriä syitä tehdä asioita ja syövät energiaa ja jaksamista enemmän kuin antavat hyvää. Niinpä nykyään kaikkeen sekaantumisen taustalla olen pyrkinyt pitämään ajatusta siitä, että voin vaikuttaa johonkin itseäni häiritsevään asiaan lähtemällä mukaan tekemiseen ja korjaamaan asioita sisältä päin. Ainakin toistaiseksi olen huomannut, että voimia riittää näin paljon paremmin ja onnistumiset ruokkivat innostusta sekaantua jälleen uusiin asioihin.
Haastankin juuri sinut sekaantumaan tänä vuonna johonkin itsellesi tärkeään juttuun, voit löytää jänniä oivalluksia!
Aurinkoista kevään odotusta,
Maria
IG: maria_kyminpj